Tag Archive: metsä

Maastotreenit kuvin

Tänään pidettiin PK-maastotreenit collieporukalla! Metsässä oli yllättävän paljon populaa liikkeellä, mutta saatiin kuitenkin treeni vedettyä. Lyhyesti Mainin jälki olisi saanut olla pidempi ja esineruutuun pitäisi keksiä joku super porkkana. Esine itsessään ei sitä sille selkeästi ole (paitsi hyvässä vireessä), ehkä pitäisi kokeilla seuraavalla kerralla vaihtokaupalla? :)

IMG_6607

Ketutus maximus, koska hiljaa ei voi oottaa.

IMG_6616

Vöyvöy jatkuu :D

IMG_6621

Rauha ja Rave tekivät tänään hienon ruudun!

IMG_6646

Rave ja Rauha.

IMG_6687

Treeniporukka edustaa, paitsi Mainilla ei aina onnistu :D

IMG_6668

Lopuksi se pakollinen hyppykuva!

 

Syksy ja hirvikärpäset

Pojat odottavat että pääsisivät autosta ulos.
Meidän lauantai-iltapäivä meni mukavasti metsän puolella, tosin nypin vielä illallakin hirvikärpäsiä pois hiuksistani. Mutta treeninä oli oli onnistunut päivä! Kaapo asusteli mökillä muutaman päivän, jospa se sai vähän tasattua höyryjään. Mukana meillä oli treenailemassa Rauha ja Sanna (Sannalle kiitos osasta tämän postauksen kuvista!)
Jätimme autot risteykseen parkkiin ja kävelytimme koirat paikkaan, jonne poljimme jäljet. Tein Mainille 100 – 200 m pitkän (sekosin onnellisesti askelparien laskussa, joten tarkempaa arviota en osaa antaa) jäljen kolmella kepillä ja loppupalkalla. Tarkoituksenani oli tehdä kaarenmallinen jälki, mutta siitä ei tullut kovinkaan kaunis kaari yrittäessäni talloa suht helpossa maastossa. Merkkasin kahdella krepillä alun ja lopun, sekä yhdellä krepillä esineet (kaksi esineen kohdalla, yksi esineen jälkeen). Jälkeä vanhennettiin noin 30 minuuttia.
Maini löysi hienosti kaikki kepit! (3)
Kuva (c) Sanna Ryytty
Odotusaikana kävelimme takaisin autoille, otimme valjaat&liinat ja talsimme takaisin. Maini ajoi ensin oman jälkensä ja Rauha sitten omansa. Paikkapaikoin Maini ajoi mielestäni hyvin, mutta usein se nosti päänsä ylös maasta ja teki “tarkistuksia”. Tyyli näkyy toimivan, mutta toivoisin silti hieman tunnollisempaa tekniikkaa (Maini ajaa helposti ohi, ja joutuu palaamaan takaisin etsiäkseen mistä jälki oikeasti kulki).
Ensimmäisen kepin laitoin melko pian jäljen alkuun (7 – 10 m), sillä huomasin Joensuussa, että Maini oli hyvin epävarma onko kuitenkaan oikealla jäljellä. Löydettyään ensimmäisen esineen meno alkoi varmentua ja niin kävi nytkin. Esineiden alle piilotin muutaman makupalan varmistukseksi.
Kuva (c) Sanna Ryytty
Happamia, sanoi Tessu pihlajanmarjoista.

Keppi maistuu paljon paremmalta!

Kun kaksi viisasta pistetään yhteen…

“Pois alta, tie näyttää kovin kapealta!” – Random pikkupoika lauantai-iltana
Lenkkeilyn ohessa otimme myös esineruudun, Rauha haki hienosti jo oikeita esineitä, mutta Mainin ja Tessun kanssa en vielä uskaltanut oikeilla esineillä, joten otettiin vielä omilla leluilla. Alkaa pikkuhiljaa jo näyttää siltä, että etsinsä sujuu Mainilla paremmin ja paremmin, ehkä kohta voisin alkaa esittelemään lapasia yms esineitä. Tessukin löysi hienosti apujen kanssa kummankin lelun, semmoinen wannabe-palveluskoira ;) Tosin sen tuntevat tietävät varmasti Tessun lyömättömän pallotutkan/kuudennen aistin pallojen sijainnille! Nuorena se haki aina golfkentiltä hävinneitä palloja :) 

Tessulla oli kivaa!
 Ja loppuun vielä yksi tuore kuva Kaaposta, meidän seniori kärsimöstä, josta on ollut viime aikoina ihan liian vähän kuvia blogin puolella. Kaapo on alkanut syömään särkylääkettä päivittäin, mutta muuten pappa vielä jaksaa mukavasti ja lenkkeillään päivän mukaan :) Tosin Mainin juoksun aikaan elo on ollut melko vauhdikasta senioririntamallakin.
Turseli Turselsson kaikessa komeudessaan