Tag Archive: kuulumiset

PK-koira (?)

Kuukausi on taas hurahtanut ihan liian äkkiä ja saamattomuus ollut paras kaveri. Yhteistreeneihin en ole päässyt koska X, Y, Z. Aina ollut jotain miksei tänään, esimerkiksi viikon kestänyt flunssa tai nyt maanantaina olleen vuoden viimeisen juoksusuoraharjoituksen kanssa. Olin siis kävelyttämässä Mainia ennen lähtöä ja kompastuin kuoppaan. Nilkka rusahti jotenkin kummallisesti, sillä on pystynyt hyvin kävelemään kokoajan mutta se turpoilee ja juilii. Onneksi kokoajan vähenevässä määrin!

Maini toi tänään ensimmäistä kertaa yhden esineen pois ruudusta! Se yleensä vain merkkaa esineet muttei tuo.
kuva (c) Sanna Ryytty

Maini ei tajua, esineruudusta löytyi jo pallo? Eihän siellä voi MITENKÄÄN olla enempää esineitä o.o
kuva (c) Sanna Ryytty
No onneksi ei ihan toimettomana ole oltu! Kävimme 6. – 7.9. Joensuussa collieporukan PK-viikonlopussa, Maini treenasi jäljellä. Koulutuksiin toivoin saavani apua jäljestyksessä rynnimiseen ja tottikseen seuraamiseen sekä palkkaamiseen (sitä kautta myös vireen ylläpitoon). Näihin sainkin hyviä vinkkejä ja viikonloppuun oli saatu aivan loistavat ohjaajat! Leirillä oli myös ihana Unna-siskopuoli. Mainilla ja Unnalla on noin kuukausi ikäeroa ja ne ovat jotenkin niin mahdottoman samanlaisia monella tapaa. Tytöillä kävi leikitkin loistavasti yhteen :)

Maini itsessään oli taas kovin kiukkuinen (kiukkusi ihmisille ja koirille), vapaana ollessaan se oli melko lailla oma itsensä. Leirillä minulle väläytettiin käytökseen selitykseen mahdollisuutta juoksun tekemisestä (mitä pidän nyt melko mahdollisena kaikki muutkin jutut joita viime aikoina on tullut, Maini teki ensimmäistä juoksuaankin pitkään) ja sitä, että Maini ehkä hihnassa ottaa “itsevarmuutta” minusta – se uskaltaa räyhätä, koska luottaa että minä pidän kiinni. (Löytämäni Youtube video kuvaa tilannetta täysin) Kieltämättä sekin kuulostaa järkeenkäyvältä. Maini ei ole pohjimmiltaan mikään itsevarmoin koira.

Maini ja Rauha (Rauhan aikaa) kävivät ottamassa esineruutua ja lenkkeilemässä :)

Mutta palatakseni takaisin leireilyyn. Lauantaina otettiin tottista, mutta Maini ei halunnut leikkiä samoin kuin kotona. No siirryttiin takaisin lelulla palkkaamisesta nakkiin ja harjoiteltiin seuraamista. Mainilla paras tapa harjoitella on hyödyntää sen saalisviettiä ja ahneutta. Toisella kierroksella harjoiteltiin hyppyä – annan sille ihan liikaa apuja! Pääsimme harjoittelemaan ensimmäistä kertaa ruutua, sekin meni aika hyvin alustalla. Tarvitsisin kyllä selvästi ohjattua treenausta tokossa, että pääsisimme siinä eteenpäin. Ovelin vinkki ohjaajalta oli minusta tunnarinnoudon opettamiseen ja sen ajattelin kokeilla Mainillekin! Hän itse on tapaa käyttäen opettanut tunnarinoudon koirilleen viikossa.

Jälkimetsässä Maini otti hirveästi häiriötä jäljenopettajasta. Se räyskytti hänelle alkuun ja loppuun, eikä meinannut suostua lähtemään ajamaan jälkeä. Jäljelle päästyään kuitenkin malttoi hyvin keskittyä. Ylpein ole siitä, että Maini ajoi jälkeä ja noteerasi sille asetetut esineet! Mehän ei olla vielä yhdistetty ollenkaan keppejä tai esineitä jäljestykseen. Jälki oli puolikaaren muotoinen noin 200 m pitkä ja sille oli asetettu muistaakseni kuutisen esinettä, Maini taisi löytää niistä viisi. Hieno juttu! Se ei myöskään rynninyt niin kauheasti kuin yleensä. Ehkä se ei ole ihan toivoton tapaus :)

Maini ja Mainin “Sippii”, ollaan ajateltu aloittaa frisbeeharrastus.

Tänä viikonloppuna Maini jäljesti marjametsässä äidin ja Tessun. He hävisivät ja oli tarkoitus vaihtaa paikkaa, eikä tietenkään puhelinta mukana. Siskoni keksi sitten napata Mainin mukaan ja sanoi sille “jälki” kohdassa, jossa heidät oli viimeksi nähty. Maini haki jälkeä mutta oli hieman epävarma suunnasta, siskoni luki Mainista todennäköisimmän suunnan ja lähti kävelemään siihen suuntaan – tästä Maini sai varmistuksen ja jäljesti marjapuskasta toiseen kunnes äitini ja Tessu löytyivät n 200 metrin päästä. Meidän hömpöttelystä oli siis jotain konkreettista hyötyä ;)

Ja Maini kävi perjantaina luustokuvissa! Saan kuvat ensiviikolla sähköpostiini niin voin laittaa ne tännekin. Eläinlääkärin mukaan kaikki näytti alustavasti hyvältä, selässä (otin epävirallisena) sillä on LTV1 mutta lievänä eikä sen pitäisi haitata eloa ja menoa mitenkään! Tästäkin tarkemmin kunhan saan kuvat ja tulokset, pitäkää peukkuja!

Hellevää hellettä

Viimeviikolla meillä oli mätsäriä mätsärin perään – tosin vain talkoolaisena. 15.7. karkasin Mainin kanssa kesken kaiken meidän tokokurssille ja palasin takaisin kuvaamaan BIS-sijoittuneet. Onneksi viime vuotinen kaatosade ei toistunut tänä vuonna!

Tällä viikolla meillä oli viimeinen tokokerta ja se pidettiin “kisanomaisesti” (sis. paikkamakuu, luoksetulo, seuraaminen, liikkeestä maahan ja hyppy). Maini ei ollut lainkaan terässään – se ei pysynyt paikkamakuussa, eikä luoksetulossa. Se ei jaksanut seurata. Ainoastaan hyppy onnistui, vaikka sekin isojen apujen kautta. Oli yksinkertaisesti liian kuuma. Tunnin lopuksi ohjaajamme tuli juttelemaan ja sanoi, että ainakaan vielä Mainin kanssa ei kannata lähteä treenaamaan näin kuumalla ilmalla. Ainoastaan silloin meidän kannattaa treenata, jos Mainin saisi tarpeeksi korkeaan vireeseen ennen suoritusta. Mutta mietittiin kuitenkin, että onko se loppujen lopuksi miten kannattavaa? Mainilta on kuitenkin nähty paljon parempiakin suorituksia viimeisen kahdeksan viikon aikana, joten ilmeisesti ei olla ihan toivottomia. Kunhan jaksetaan tehdä vireharjoituksiakin välillä, hiljaa hyvä tulee :)

Vesanto 17.7.2014

Mutta palatakseni viime viikkoon, olimme Mainin kanssa töissä Vesannon koiraharrastajat ry:n järjestämässä mätsärissä 17.7. Vesannon urheilukentällä (joka on yhä mielestäni parhaita paikkoja, missä olen mätsäriä nähnyt pidettävän). Tehtävämme mätsärissä oli ottaa vastaan ilmottautumisia ja taisimme selvitä siitä kunnialla.. Ellei alkuhässäkkää oteta huomioon. Maini oli huutelemassa ja säikyttelemässä ihmisiä ilmottautumispöydän alla – tärkeä tehtävä sekin! Välillä nolotti, sillä varsinkin alussa minun täytyi kesken puheen komentaa Mainia murisemisesta/haukkumisesta (Tuleeko muita koiria? Okei se tekisi sitten – MAINI EI – kuusi euroa, kiitos). Pahoitteluni kaikille, joiden kohdalla näin kävi ja satutte tänne blogiin eksymään :))
Kokonaisuutena olen kuitenkin todella tyytyväinen siihen, miten Maini käyttäytyi mätsärissä. Se uskalsi olla rähisemättä tanskandogin vierellä ja muutenkaan se ei tainnut uhoilla muille koirille. Jes! Täytyypä samalla myös hehkuttaa, että tänään Maini meni vapaaehtoisesti tervehtimään alta kaksi vuotiasta serkkuani istumalla hänen eteensä ja antamalla silittää. :) En muista olenko avautunut täällä blogissa Mainin epävarmuudesta lapsia kohtaan? Lyhyesti kerrattuna, Maini ei ole nähnyt monestikaan alle 5 vuotiaita lapsia. Sitä isommat ovat ok, mutta nuoremmat todella pelottavia. Maini ei oikein tiedä miten niihin tulisi suhtautua. Siksi tämän aamuinen oli iso juttu, ehkä se hiljalleen osaa asettaa taaperotkin ihmiskategoriaa!
Maini kytistää miten kehässä pitäisi käyttäytyä. (c) Sirkku Närhi
Maini ja Dara (Misty Island Kimberly) (c) Sirkku Närhi

Tästä tuli nyt tälläinen sekametelisoppa, mutta tällä helteellä en pysty parempaan.. Nyt karkaamme mökille hellettä karkuun. Sieltä sitten ehkä kuvia ensiviikolla! Nauttikaahan keleistä ja pitäkää koirat viileässä :)