Tag Archive: höpöhöpö

Joskus onnistuu, joskus ei..

Kun olen nyt päässyt viimepäivityksissä kehuskelemaan “lähes kisavalmiilla” Tessulla, niin tässäpä yksi heikompi esitys. Tessua ei vaan yksinkertaisesti kiinnostanut maanantain kisanomaisissa treeneissä. Jaan nyt tämän videon teidänkin kanssa, voi olla vaikka sellainen varoittava esimerkki miten radalla ei mennä! :Dd
Videon arvostelut eivät ole ylituomarin sanelemat, mutta minusta varsin oikeutetut. Ja typot / tekstitykset saattavat olla välillä vähän väärässä paikassa.. Tein editoinnin illalla koulutekstin kirjoituksen jälkeen ja silmät oli jo ristissä. :D

Mutta Mainin kanssa meni puolestaan ihan kivasti agilityssä tiistaina <3 Rataa voitte vilkuilla tästä.

Uros vai narttu

Urokset, nuo keväisen luonnon mukana heräävät hormoninhuuruiset himohirmut väpättävine alaleukoineen. Ne voidaan tunnistaa ohituksessa erittäin tyypillisestä “U-U-UU”-ääntelystä tai rymäkästä ärhentelystä muiden urhojen kanssa. Tytöistä tykätään, joistakin ehkä vähän liikaakin, mutta onneksi rakkautta riittää kaikille jaettavaksi. Ruokahalua on/off/on ainakin herkuille sunnuntaisin. Huomionarvoista on myös erityisesti keväisin urosten ympärillä tuntuva vahva tuoksahdus, eau de Wee-Wee – mitäpä komeat urhot eivät tekisi naisia hurmatakseen?

 

Entäpäs ne nartut, otappa niistä selvää. Ne tuntuvat lukevan horoskooppinsa vähän turhan tarkkaan: silloinhan todellakin kieltäydytään yhteistyöstä, jos O’Raakkeli toteaa “Pakottamalla et saa tänään mitään aikaan, joten ellei joku asia ota sujuakseen niin jätä se vain rauhaan toistaiseksi.”. Kokeillaan huomenna uudestaan, silloin saattaakin sujua. Eikä tässä vielä kaikki! Astrokarttojen lisäksi on tiirailtava hormonikarttoja ainakin kerran vuodessa – milloin tehdään juoksua, milloin ollaan juoksussa ja milloin podetaan akuuttia vauvakuumetta?

Yllä oleva on esimerkkinä erittäin kärjistetty, mutta tosiasia on: uroksissa ja nartuissa on eronsa. Olen omistanut 3 urosta ennen Mainia, joka on ensimmäinen narttukoirani. Tässä vajaan kahden vuoden aikana olenkin monesti joutunut tilanteeseen, joka on minulle täysin uusi ja outo. Yhtenä esimerkkkinä juoksujen jälkeinen vetämätön vaihe => olin täysin varma, että nyt Mainilla on kohtutulehdus ja kiikuttamassa sitä lääkärin pakeille. Ystäväni kuitenkin lohduttivat, että se nyt kuuluu asiaan. Etukäteen minua myös varoitettiin narttukoirien kieroudesta, olen todennut sen olevan enemmän tuulella käymistä – yhtenä päivänä kaikki on loistavaa, toisena ei.

Oman kokemukseni mukaan urokset ovat melko tasaisia, niillä ei ole kovin suurta vaihtelua käytöksessään. Yleisesti ottaen ne ovat helposti luettavissa ja reaktiot ennustettavissa. Esimerkiksi jos koira ei tänään pidä koirasta X, ei se todennäköisesti pidä siitä huomennakaan. Nartuilla se ei tunnu olevan ihan niin yksinkertaista. Huonona päivänä kaikki on huonosti, hyvänä kaikki sujuu niin ihanasti. Kumpa vain tietäisi mistä kulloinkin tuulee.

Narttujen juoksut sekoittavat monen leikkaamattoman uroksen ajatuksia. Ainahan varoitellaan, että urokset ovat “aina juoksussa”. Esimerkiksi haistaessaan naapuruston ihanan juoksunartun osa uroksista kitisee sekä paastoaa samalla ottaen himoissaan uhrikseen viattoman sisustustyynyn. Toiset taas hötkyävät lenkillä hetken mutta kotona elävät täysin normaalisti. Maini juoksua tehdessään on erityisen ailahtelevainen, toisena päivänä se on kamalan kiukkuinen ja seuraavana päivänä kipuaa halipulaisena syliin nukkumaan. Itse juoksussa se yleensä toimii ihan mukavasti. Sitten tulee valeraskausvaihe, jota seuraa muutama kuukausi tasaisempaa vaihetta.

Vaikka nartut tuntuvatkin minusta kovin ailahtelevaisilta, on Mainin luoksetulo aivan eritasolla kuin meidän uroksilla. Sillä on lenkeillä korvat. Konkreettinen esimerkki: Huudan tänne Maini tulee lähes heti käskyn kuultuaan, uroot usein vilkaisevat minua ilmeellä: “Kuulen kyllä, mutta oota hetki niin merkkaan tämän vielä ja oho tuossaki joku haju… Jees.. Noni, NYT voin tulla!“. Nartut eivät myöskään lenkeillä pysähtele niin usein, tosin tässäkin on koirien välillä eroja (koulutuksessa tai luonteessa). Meillähän Tessu pysähtelisi mielellään parin metrin välein, vaikka on leikattu ja Kaapo taas pysähtelee loppujen lopuksi aika vähän.

Riitatilanteessa uroksista lähtee meteliä, mutta harvemmin ne tekevät toisilleen pahaa jälkeä ja kähinän jälkeen arkea voi jatkaa normaalisti. Nartuilla riitatilanteet jäävät helpommin päälle ja niiden väliset purkaukset ovat enempi vähempi totisia. Urokset yleensä väistävät nartun komentaessa ja niiden välillä harvemmin kähinää tapahtuukaan. Toki kähinän syntyyn lopputulokseen vaikuttavat muutkin asiat (ruoka-aggre, dominanssi ym), mutta yleisesti ottaen näkisin asian näin.

Kärjistäen voisin vielä listata muutaman itse huomaamani ja muutaman ystäviltäni pöllimäni ajatuksen asiaan:

IMG_3457

Kolin reissu syksyllä 2014

  • Uroksilla on putkiaivot, nartut draamailee (tahtomattaankin)
  • Miehet tappelevat kovaäänisesti, tämän jälkeen mennään kaljalle ja kaikki on taas hyvin. Mutta kun naiset ottaa yhteen, niin siitä on leikki kaukana ja tilanteen jälkeenkin jäädään vähän kyräilemään.
  • Jos urokselle opettaa jonkin asian olevan kiellettyä tänään, se on tietenkin kiellettyä myös huomenna. Narttu kuitenkin tietää, että huomenna on päivä uus ;)
  • Urosten maailmassa on kaksi asiaa: “KYLLÄ” ja “EI”, nartut lisäävät soppaan myös sanan “EHKÄ”.
  • Urosten ajatukset tietää, narttujen et välttämättä.
  • Urokset testaavat voimakkaasti nuorena, nartut vähän myöhemminkin.

 

Tähän loppuun haluan todeta, että kirjoitin lähinnä muutamia mieleen juolahtaneita huomioita, joita olen tehnyt tuttujen ja omien koirieni perusteella. Aiheena “uros vai narttu” keskustelu on aina ajankohtainen ja kaikilla on mielipiteensä asiaan. Itse tunnustaudun pitäväni enemmän urosten ajatusmaailmasta, joka on tietyllä tapaa tuttu ja turvallinen. Mutta tosiasia on, että kummallakin on puolensa niin hyvässä kuin pahassakin.

Entäpä te, kumman valitsette ja miksi?