Author Archive: Anne

Ei uutta rintamalla

Kinahmi

Taas blogi seissyt joutilaana, mutta eipä nyt kauheasti ole ollut päivitettävääkään. Ollaan lähinnä hömpötelty ja vähän treenailtu agilityä sunnuntaisin. 😄 Lokakuun lopulla käytiin päiväkävelyllä Kinahmissa, jossa oli yllättäen nettipuheita paremmat reitit upeilla näköaloilla (pikaisen googlettelun perusteella olin varautunut melko metsittyneeseen reittiin). Tarkoituksena olisi nyt ensivuonna käydä toinen puolikas reitistä kävelemässä koirien kanssa!

Kinahmin reissulla taukopaikalla.

Maini kävi myös toisen reissun eläinlääkärillä, tällä kertaa siellä istuttiin tiputuksessa. Sunnuntaina Maini oksensi ennen treeneihin lähtöä ja treenien jälkeen huomasin sen oksentaneen myös autoon odottaessaan omaa vuoroaan. Kotona syyksi paljastui roskista syöty maitopurkin korkki, joka tuli ylös oksennetun iltaruoan mukana. Oksentelu ei kuitenkaan hellittänyt ja jatkui pitkin yötä. Vesikään ei pysynyt sisällä. Aloin pelätä mahaan/suoleen jääneen jotain, joten aamulla soitettiin aika lääkärille.

Eläinlääkärissä Maini tutkittiin ja maha röntgenkuvattiin. Eläinlääkäri muisti Mainin ja nauroi, että se aikoo selvästi ryhtyä vakioasiakkaaksi. Toivottavasti ei kuitenkaan ihan heti tarvitsisi taas mennä. 😂 Onneksi syy oksenteluun oli “vain” Mainin pureskelemassa korkissa, jonka terävät reunat olivat vahingoittaneet/ärsyttäneet mahan limakalvoja. Saimme kotiin mahansuoja- sekä pahoinvoinninestolääkityksen, jolla vointi saatiin nopeasti paranemaan. Maini ansaitsee kyllä nyt kehut käytöksestään, se saatiin kuvattua ilman rauhoitusta ja tipan laittokin onnistui tosi hyvin. Se tarjosi hoitajalle tassunsa ja pisti päänsä kainalooni piiloon. Lääkkeetkin sille on niin helppo antaa, se ei vielä ainakaan muljauta tabletteja pihalle niinkuin Tessu. 😄

On se collie vain kaunis, pystyilläkin korvilla,

Kaikesta ennustuksestani huolimatta Maini aloitti juoksunsa vasta nyt viikko sitten, se näyttää venyttäneen juoksuvälinsä n. 9 kk. Joka on oikeastaan ihan hyvä juttu, jos joskus uskalletaan lähteä virallisesti kisaamaan. Agilityssä se ei olisi enää kaukana, Mainilla esteistä oikeastaan enää keinu on opettamatta ja kepit menevät ainakin treeneissä tosi hyvin! Itsellä sen sijaan on vielä paljon opeteltavaa, toistaalta ykkösluokan radat harvemmin taitavat olla kovinkaan pahoja pyörityksiä? Ehkä siis ensivuonna päästäisiin kokeilemaan taitoja edes hyppyradalla.
Tessu on ollut eläkkeellä harrastuksista toistaiseksi. Vähän vielä houkuttelisi kokeilla AVO-kisoja rallytokossa, mutta pelko houkutukselle karkaamisesta on vielä ollut liian vahva. Toisaalta eihän sitä tiedä, vaikka Pötkö yllättäisi? Muuten mielestäni AVO-taidot voisivat olla hanskassa. Katsotaan miten senkin kanssa ensivuonna, olisihan se RTK2 aika ihana vielä saavuttaa. 🙃

Epävirallinen joulukuva, iloisia eikö? 😂

 

 

Äxdentti Ämmyli

xdent IMG-20160815-WA0000

Mainin kaksoishammas koki tiistaina saman kohtalon kuin Kaaponkin aikanaan, Kaapo tosin sai pitää kaksoishampaansa kuusi vuotta ja sen poistamisen syy oli tulehduksesta aiheutunut hampaan halkeaminen. Mainin tapauksessa isäni oli kuulemma jo arvannut, että Maini vielä joskus iskee hampaansa johonkin ja sunnuntainahan se viimein kävi. Se juoksenteli mökin rannassa ja ilmeisesti liukastui tai muuten kompuroi lyöden nenänsä rantakallioon. Ensin luulin, että se vain lipoi huultaan mutta se alkoi kuolata hirveästi, joten kurkkasin suuhun ja sieltähän se todellinen kivun syy löytyi osittain nurinpäin heilumasta. Isoimman palan nyppäsin irti, pienempi siru irtosi sunnuntai-maanantai välisenä yönä.

Aluksi näytti, ettei Maini kipuillut paljoa mutta leikkisyys taisi johtua vain halusta “paeta” kipua. Illalla huomasi, että nukkumapaikan löytäminen oli vaikeaa. Lääkäriaika saatiin vasta tiistaille, mutta onneksi Mainille saatiin särkylääke maanantaiksi. Senkin kanssa se valitti illalla ja haki viereen makaamaan tai yksin maatessaan katsoi “tyhjään” ja oli muutenkin poissaoleva.

Tiistaina sitten yhden aikaan päästiin lääkärille, Maini taintui nopeasti ja meni koko ilta nukutuksesta toipuessa. Tessu yritti tuoda sille lelua, josko se auttaisi oloa 😃 Hammas oli ehtinyt tehdä tulehdusta ja Maini syö nyt antibioottikuurin sekä muutaman päivän särkylääkekuurin. Tänään se on jo ollut oma itsensä, kova vahtiminen ja lelujen piilottaminen ettei vahingossa revi ientä auki touhottaessaan. Nyt vain odotellaan toipumista ja Kennelliitolta virallista hammastodistusta ☺️

xdent1