Monthly Archive: October 2014

Agia vol 2

Toinen agilitypäivä pulkassa! Mainin ilme kirkastui heti, kun päästiin hallin pihaan. Vielä enemmän se riemastui, kun vastassa oli odottamassa Maisa blue merle pk. collie. He olivat ilmeisesti tulleet tekemään korvauskerran jostain toisesta kurssista. Maini aina vilkaisi ihmeissään kentän toiselle puolelle, kun Maisaa kehuttiin hienoksi tytöksi – Mainiahan kutsutaan myös Maisaksi, ja Maito/Mauno (isäni keksimät lempinimet, joista Maini tulee niiin onnelliseksi…) sekä Maisi kelpaavat hyvin.

Mutta eniveis, tänään harjoitelimme esteiden nimiä, hiukan keppejä, sekä kontaktiesteitä. Maini otti hieman enemmän häiriötä muista kuin viimeksi, mutta rentoutui loppua kohden. Haastavinta sille oli nuori rottweiler, joka oli niin kovin innoissaan päästessään agilitaamaan ja olisi niin kivoja koirakavereitakin ollut! Maini ei oikein arvostanut, mutta se nyt muutenkin tuntuu olevan melkoinen roturasisti :’) “RrrrenGas” oli Mainista päivän hauskin este, itsekin vähän jumitin siihen harjoituksissani, mutta näytti hyppykin Mainilta onnistuvan, kun sitä välillä muistin pyytää. 

Maini haluaisi jo lähteä nukkumaan, eikä katsoa tyhmää WD:tä telkkarista..

Amis aktivoituu agiin

Hyvä mieli treeneistä! Ilmoitin Mainin aktivoi agilityllä kurssille, ja tänään oli ensimmäinen treenikerta :) Kurssin pääasiana ei ole pelkkä agility, vaikka yksi sen pääteemoista onkin esteisiin tutustuminen ja niiden oikeaoppinen suorittaminen. Siksi ajattelin sen olevan loistava kurssi Mainille, joka tarvitsee sellaista itsetunnon kohotusta itsenäisen (ja vauhdikkaan) tekemisen muodossa. Ensimmäisen kerran perusteella olen todella tyytyväinen, että ilmoittauduttiin! Tunnin jälkeen käytin vielä Mainin nurmella pissalla ja autolle mennessä se olisi ihan väkisin halunnut takaisin hallille treenaamaan ;)
Päivän aiheena oli putki ja hypyt, joita olen Mainin kanssa jonkin verran treenaillutkin. Se ei hirveästi ottanut häiriötä muista kurssilaisista, toki yritin olla vähän kauempana ja välillä katseltiin muiden tekemistä. Tutustutin Mainin namialustaan, sillä se on liian kiinni käsiohjauksessa ja toivoin sille lisää itsenäisyyttä. Viimeisellä kahden hypyn sarjalla ohjaaja totesi, että Mainin ilmekin alkoi näyttää jo erilaiselta hyppyjä suorittaessa (ei vilkaissut minua esteen jälkeen vaan meni itsevarmana esteiltä namialustalle – JES!). 
Syyskuun treeneistä mutkaputkella