Monthly Archive: June 2014

Run FOREST!

Pääsimme lauantaina mukaan Savon Seudun Vinttikoiraharrastajien järjestämiin makkaramaastoihin / jätskijuoksuihin, jotka ovat käytännössä epäviralliset maastojuoksukilpailut. Vähän samaantapaan kuin match show:t ja näyttelyt. Minulla ei ollut mitään tietoa, mihin oltiin ilmottauduttu mutta kaikkeen sitä tulee silti ilmottauduttua.. Kuvittelin, että koirat juoksisivat n. 50 – 100m pitkän suoran ja tästä mitattaisiin aika, jolloin nopein voittaisi. Ehei veikkoset! Pellolle oli rakennettu 6 kulmaa sisältävä noin 400 m rata, jota koirat juoksivat yksi kerrallaan, eikä nopeutta mitattu millään lailla.

Matka oli noin 400m ja se juostiin vasta niitetyllä heinäpellolla. Kuva ei ole mittakaavassa, mutta suuntaa-antava!
Kuvaan merkityt ihmise ovat lähettäjä, minä, tuomari ja koneenkäyttäjä. Kulmat oli merkitty havuin.


Tessu “Jolly-Jumper” @Jätskijuoksut 28.6.2014

 Nopeus: 13/20
Innok/Seur: 14/20
Älykkyys: 14/20
Ketteryys: 14/20
Kestävyys: 15/20
YHT. 70 /100p. = sijoitus 5/5
“Mieleenpainuvin suoritus!” -diplomi

Tuomarikommentti suorituksesta: 
Päivän hauskin juoksutyyli! Kävi moikkaamassa tuomaria, haisteli havuja mutta juoksi omistajansa kanssa kuitenkin!

Tessu pomppi onnellisena vieheen perässä, haukahtaen ilmassa ollessaan “röh-röh”-tyyliin. Sitten se palasi siskoni luo ja katsoi kysyvästi mitäs nyt tehdään? Siskoni käski mennä jatkamaan vieheen jahtausta ja Tessuhan jahtasi – hetken ainakin. Sitten löytyi kivoja havuja, joita voisi haistella, sitten ihania ihmisiä! Juoksu lopetettiin kolmanteen kulmaan, sillä Tessu päätti juoksennella tuomarin ja koneen käyttäjän luokse. Itselleni oli yllätys, ettei sen riistaviettiä laukaise liike vaan monen asian summa – tai sitten sitä ei vain kiinnosta moinen muovihärpäke. Tessu oli siis hassu, kuten yleensäkin!

Maini-Moo Kenkkunen @Jätskijuoksut 28.6.2014

 Nopeus: 18/20
Innok/Seur: 14/20
Älykkyys: 17/20
Ketteryys: 17/20
Kestävyys: 16/20
YHT. 82 /100p. = sijoitus 6/8

Tuomarikommentti suorituksesta: 
Hienoja pätkiä, ei kuitenkaan uskaltanut irrota omistajastaan tarpeeksi.

Maini meni paremmin kuin epäilin ja se oli todella tyytyväinen itseensä suorituksen jälkeen. Se ensimmäisellä suoralla häiriintyi viereisellä tiellä kulkevista koirista ja meni rähisemään niille (maanantaisen episodin jälkimaininkeja..), se kuitenkin lopetti, kun muutaman kerran kehoitin ja jatkoi vieheen jahtaamista. Se kuitenkin aina palasi tietyn matkan päähän edettyään tarkistamaan, vieläkö olin tallessa. Se söi pisteitä ja tuomari kommentoikin tästä lapussa. Siskoni sanoikin juoksun jälkeen, että minunkin olisi pitänyt juosta lujempaa, niin Maini olisi mennyt paremmin. No ehkä ensikerralla!

Ja lopuksi vielä muutama muu kuva päivästä, kivaa oli ja ainakin Moon kanssa voisi kokeilla toistekin. Vinttikoirakerho on ilmeisesti järjestämässä elokuussa avoimet “kiihdytysajot”, ehkä siellä sitten ollaan ainakin katsomassa. Entä oletteko te koskaan kokeilleet maastojuoksua? Innostuitteko kokeilemaan uudelleen?

Tessu kävi vähän omia reittejäänkin juoksemassa.

Ensimmäisellä suoralla.

Tessun juoksutyyli oli lievästi omalaatuinen!
Mainin lähtö
ps. Maini on tänään ollut meillä tasan vuoden!
Tein sille metsään pienen jäljen, mukamas haastavan useine kulmineen -> se pinkoi sen suorilta läpi.. Pitää siis määrittää itselleni uudelleen, mikä on Mainille haastavaa, tuo selvästi ei ollut sille lainkaan vaikeaa.

Kivaa ja ei nin kivaa

Mainin maanantai alkoi tosi mukavasti, sillä iltapäivällä se pääsi juoksentelemaan metsässä Rauhan kanssa. Niillä käy leikit kivasti yhteen, vaikka Maini onkin tuollainen rapareino. (yläkuvastakin näkee kuinka Rauhalla on vielä puhtaat varpaat ja Maini on ryösinyt jossain mutalammikossa). Pari tuntia saatiin metsässä kiertelyyn kulutettua!
Phft, naamapalmut. MAApalmu sen olla pitää!
Iltalenkillä Maini saikin sitten toisenlaista äksöniä, sillä se sai selkäänsä tanskandogilta. Doggi oli saanut alkulämpimiä toisen koiran ohituksesta (näin ainakin oletan) ja meidän mennessä Mainin kanssa ohi se tuli Mainin päälle vetäen omistajansa nurin. Ne pyörivät viereiseen ojaan, jossa oli vettä jalkojeni pituudelta. Se ei hirveästi doggia hidastanut, vaan seuraavaksi menimme isäni kanssa erottamaan niitä Mainin huutaessa järkytyksestä.
Itse en olisi saanut koiraa irti Mainista, mutta isäni sai nostettua sen pannastaan ilmaan ja koira rauhoittui heti. Sen suusta valui verta, mutta koira oli varmaan ehtinyt purra itseään kielestä/huulesta. Dogin irrotettua Maini kiipesi ojasta ylös ja lähti juoksemaan karkuun, mutta uskalsi tulla takaisin äitini ja Kaapon & Tessun luokse. Siinä tilanteessa ei Mainista löydetty mitään näkyviä jälkiä, mutta vaihdoimme kuitenkin dogin omistajan kanssa numeroita, jos jotain löytyisi.
Koska mitään isompia jälkiä ei Mainista löytynyt, päätimme mennä loppulenkin kuten mitään ei olisi tapahtunut. Alkuun Maini pälyili taakseen ja kulki häntä alhaalla, mutta nopeasti se alkoi rauhoittua ja “loppusuoralla” tarttui leikkisästi hihnasta kiinni. Omassa pihassa se alkoi kieriskellä ja juosta ihan hulluna, ilmeisesti purki kertynyttä adrenaliinipiikkiä. Kieltämättä itsellänikin kädet tärisivät sen illan.
Likainen ja haiseva Maisunäätä, joka ehti juosta sisälläkin näin kuraisena..
Pesun ja kuivauksen jälkeen en löytänyt siitä kuin yhden hampaanreiän  ja muutamia nirhaumia kaulasta sekä kintereestä. Seuraavana päivänä Kaapo löysi sen polvesta toisen ruven. Vähän jäykkänä se on ollut, joten olen antanut sille pienen annoksen Kaapon kipulääkettä. Pienellä siis selvisi episodista! 
Lenkeillä se on ollut melko normaali, mutta yllättäen takaa tulevat koirat joko pelottavat tai aiheuttavan rähäkän. Osa ohituksista menee kuitenkin kuten ennen, mutta ajattelimme silti osallistua Toko-kurssimme ohjaajan lenkketreeneille, joissa käydään “turvallisten” koirien kanssa lenkkeilemässä ja miettimässä keinoja häivyttää tätä huonoa kokemusta. Olen kuitenkin positiivisesti yllättynyt sen toimintakyvystä, jos se olisi mennyt täysin paniikkiin ei se varmasti olisi tullut takaisin päästyään pois ojasta. Se ei myöskään ole aivan niin herkkä kuin olin kuvitellut, reipas pikku-Mamis