Monthly Archive: February 2013

Hyvää ystävänpäivää!

“GIAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA”
Hyvää ystävänpäivää kaikille! 
Perjantaina ollaan menossa todennäköisesti Kaapon kanssa tottelemattomuus harjoituksiin, katsotaan miten menee. Kirjoitellaan sitten täällä lisää asiasta, myös terveystarkeista alkanut tiputella tuloksia koiraNettin, ehkä niistäkin voidaan kohta täälläkin huudella! Kotisivuilta ne tosin jo löytyvät, mutta tänne ajattelin odotella virallisia. 
Agilitytreenejä ei tällä viikolla olekaan, joten Tessulla on tiedossa vapaa viikonloppu. Olihan se viimeviikonloppuna hienosti SIN2 pienistä aikuisista (sinisiä oli 25 kpl). Se sai oman pokaalin ja nameja, jotka ovatkin jo hävinneet parempiin suihin. ;)

Ai niin, muistakaahan kysely tuossa sivupalkissa! Voitte valita myös useammankin vaihtoehdon, jos mielenkiintoa riittää.

Marjatta

Gud afton rakkaat lukijamme, tänään meillä on teille erittäin ikäviä uutisia. Kaksi päivää sitten Tessu menetti rakkaan lemmikkinsä. Vieläkään Tessu ei ole ymmärtänyt sen olevan poissa, yhä se etsii Marjattaa mukaan lenkille. Mutta Marjatta ei enää tule mukaan, sen paikka ovenpielessä on tyhjä.
Tessu ja Marjatta, erottamattomat ystävykset.
Marjatta oli rescue-pallo, jonka Tessu adoptoi viime syksynä omakseen ja siitä lähtien ne olivat erottamattomat. Edes komea keppi saanut Tessua irrottamaan otettaan Marjatasta. Edellinen koti oli nimennyt Marjatan, eikä noin vanhalle pallolle enää hennottu antaa uutta nimeä. Mutta eihän nimi miestä (tai naista) pahenna. 
Rodultaan Marjatta oli jalkapallo, se tosin oli värivirheellinen – sillä ei ollut rodulleen tyypillistä pilkutusta. Sen pinta oli myös päässyt rapistumaan, mutta kurttuisuus on tyypillistä vanhoille palloille. Tessun mielestä se lisää jalkapalloon tiettyä charmia, eikä ulkomuodon tulisi olla pääasia palloa hankittaessa. Tärkeintä on pallon toimivuus sen alkuperäisessä käyttötarkoituksessa.
Käyttölinjaisena jalkapallona Marjatan karkausvietit olivat kovat. Onneksi Tessu yleensä sai karkulaisen kiinni, ennen kuin mitään kamalaa ehti tapahtua. Yleensä karkuri sai kuulla kunniansa Pallokuiskaajan oppien mukaisesti. Tiukkasanainen komennus auttoi palauttamaan sen takaisin ruotuun – ainakin joksikin aikaa.

Marjatan vietit olivat kuitenkin liian suuret. Muutama viikko sitten Marjatta karkasi Tessulta iltalenkillä, onneksi se kuitenkin löydettiin. Se istui uhmakkaana lumihangessa, onneksi kaukana hurjien Auraajien kynsistä. Tessu sai huokaista helpotuksesta, hetkeksi.
Kaksi päivää sitten se karkasi jälleen, tälläkin kertaa iltalenkillä. Kukaan ei tiedä missä vaiheessa Marjatta pääsi livahtamaan. Tessu yritti haistella sen jälkiä, mutta Marjattaa ei löytynyt. Auraajat olivat todennäköisesti saaneet sen kiinni, ja se on monen yksinäisen pallon loppu  – todennäköisesti urhean Marjatankin.  
Jonain päivänä Tessu ehkä vielä hankkii uuden jalkapallon, mutta ei vielä. Se elättelee yhä toiveita Marjatan löytymisestä. Onhan se sentään Marjatta, maailman urhein jalkapallo.