Monthly Archive: September 2012

Tä? Ni? Nii!

Eli tänään päivitellään vähän meidän perheen papan kuulumisia, käydäänhän sitä jo ihmisiässä ilmeisesti yli 60 vuodessa. Tavallisissa vuosissa ikää Kaapolla on nyt 9 vuotta ja 3kk, huhhuh! Mihin se aika livahtaa, vastahan Kaapo oli ihan pieni ja se haettiin Tiinalta Mäntsälästä. Ja monesti tulee puhuttua Kaapon sairastamasta taudista, jolloin se kävi todella huonona. Onneksi toisen kuurin jälkeen tauti saatiin kuriin. Siitäkin on jo viisi vuotta! Niin se aika vaan vierii eteenpäin – halusi tai ei. Mutta sitten asiaan.
Eli pappa porskuttaa vielä hyvin D-lonkkineen ja nivelrikkoineen, Kaapo syö jatkuvasti nivelravinnelisää kuten se on lonkkadiagnoosista asti tehnyt. Ensilumien aikaan ilmojen viiletessä on ollut huomattavissa tiettyä kankeutta, mutta se menee nopeasti ohi. Tärkeää olisi vain saada pidettyä paino kurissa ja lihaksisto kunnossa. Fyssarilla Kaapo on käynyt kerran viime keväänä, ja silloin se oli aivan jumissa. Todennäköisesti käydään hieronnassa tai fysiossa uudestaankin vuodenvaihteen jommalla kummalla puolella. :)

Pappapuolella on myös hieman huonontunut kuuluvuus – ja sitä kautta myös äänenkäyttö on lisääntynyt ainakin volyymissa. Voisin jopa väittää, että vieläkin enemmän tulee kuultua sitä ihastuttavaa viukutusta jota myös voisi haukkuna pitää. Kaapo on kyllä aina rakastanut omaa ääntään, kaikkea ollaan kokeiltu mutta ääntä silti riittää. Minulla onkin tällä hetkellä yrityksen alla, että Kaapo tulisi muksimaan, kun jokin asia vaatii sen mielestä välitöntä korjausta. Testasin tässä muuten kauanko se jaksaa haukkua – 15 minuutin kohdalla itse kyllästyin ja menin antamaan ruuan.. 1-0 Kaapon hyväksi tämä ottelu!
Toisaalta en tiedä, onko tämä “huonokuuloisuutta” vai “valikoivaa kuuloa”. Nimittäin Kaapo ei ole toivettakaan saada sisälle, jos äkäisesti yrittää karjaista ukon takapihalta sisälle. Prisessa-Paavoa pitää houkutella normaalilla tai iloisella äänellä, silloin poika on alta aika yksikön sisällä. Toisaalta olen huomannut, että käskyt tulee antaa selkeästi – ei kuiskaten – muuten temppua ei tule näkemään (ellei Kaapo lue käsimerkistä mitä tulee tehdä). Meidän tulee varmaan aloittaa Kaapon kanssa viittomakielen alkeet ;)
 
Muuten pääpuolella pitäisi kaiken olla kunnossa, hampaat pysyneet tallessa (joskin hieman vaeltaneet alhaalla) ja näkökin pelaa vielä entiseen malliin – eli ei mikään paras mutta kyllä muuttuneet vaatteet huomataan ja haukutaan hyväksi. Pientä höperrystä tietty ollut näkyvissä, mutta se nyt kuuluu ikään. Tietty olisi toivottavaa, että uhoileminen ja tempperamentti vähän tasoittuisi iän myötä, taitaa jäädä toiveajatteluksi :) Mutta hieno poika se on kaikkine puutteineenkin, meidän rakas kärtty Ulla-Riikka  
 Alla vielä suhteellisen tuorekuva papparaisesta lempipuuhassaan, lillumassa järvessä.