Monthly Archive: August 2012

Vaellusmielellä

Heippa hei pitkästä aikaa tällä! Kansallamme on ollut hieman ongelmia A.N.N.E1 -tietojärjestelmänsä kanssa (Automaattinen Nettiin Naputtaja ja E1 -sarjasta). Sen pääkeskus vaatisi nopeaa päivitystä, mutta hitaan nettiyhteyden takia päivitys on likimahdotonta. Eli pahoittelut jälleen pitkästä päivitysvälistä. Palkinnoksi odottelustanne saatte unohtumattoman seikkailun, joka oli täynnä vaaraa.. no ehkä vähemmän vaaraa mutta kuitenkin kaikkea uutta ja jännittävää. Matkaa taittui kolmessa päivässä 2400km. Mitä, miksikö? Sepä selviää pian. Jatkakaa siis lukemista, jos jaksoitte kahlata tämän joutavan alkupohjustuksen ja selityksen läpi.
– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –

HOWARD SHORE – CONCERNING HOBBITS

 
Kerrotaan, että kun Suuret tuulet alkavat kääntyä, on kärsämöisten suoritettava rituaalinen vaellus kohti tuntematonta. Uskomusten mukaan tällä on suuri merkitys tulevan talven kannalta. Tämän heimoperinteen hienoimmat yksityiskohdat ovat jo kuitenkin vajonneet vanhimpien mukana maallisen elon jälkeisen tuntemattoman rajan toiselle puolelle. Perinne kuitenkin elää ja voi hyvin vielä tänäkin päivänä.
Kaikki alkoi eräänä kauniina heinäkuisena päivänä. Siihen asti Pomomies ja Pikkupomo olivat nauttineet valtakunnassaan vallitsevasta harmoniasta. He eivät osanneet kuvitellakaan, että Kallavedeltä puhaltavat lämpimät tuulet muuttaisivat pian suuntaansa Pohjoiseen, kuten aina syksyn saapuessa. Tämä tietäisi kärsämöisille jopa suurempaa muutosta kuin muuttunut ruoka-aika tai saamatta jäänyt herkkupala.

Tuona yhdessä päivänä tuulet kääntyivät kohti pohjoista. Puuskaisen pyörteinen tuuli halkoi ilmaa valtakunnassa. Kylmän viiman pyöriessä leikkisästi heidän ympärillään, tekivät kärsämöiset päätöksen sanakaan vaihtamatta. Oli tullut aika lähteä, tehdä retki sinne, missä yksikään heistä ei ollut koskaan käynyt. Kauanko matka kestäisi? Sitä ei osannut kumpikaan heistä sanoa.
Kärsämöiset matkasivat ensimmäisenä päivänään lähes 700 kilometriä. Vaelluksen aikana oli hiljaista, seuranaan heillä oli vain hiljaisella pauhaavan radion klassiset pop-kappaleet. Tessu leijui unen ja valveen rajamailla. Ikkunan ohitse viuhuivat vuorotahtiin metsän puut ja taajaman urbaaniset miljööt. Mitä pohjoisemmaksi he kiipesivät, sitä harvinaisemmaksi taajamat kävivät. Illan jo hämärtyessä löysivät he suojapaikan raivotautisilta hyttisiltä, noilta Lapin piraijoilta. Ensimmäisenä yönä Kaapo tunsi suurta levottomuutta, olisi päästävä takaisin liikkeelle auringon nousun aikaan.
Toisena päivänä kärsämöiset matkasivat satoja kilometrejä. Ne kolusivat läpi Muonion, Enontekiön ja Pallaksen palaten takaisin hyttyssuojaansa yöksi. Tällä etapilla ne näkivät Lapin puuttomat kerot sekä maisemat, joita katsellessa aika tuntuu pysähtyvät. Tuntureilla puhaltava tuuli hääti pois lentävät viholliset sekä mielen pohjalla kummittelevat levottomuudet. Oli vain tämä hetki.
Kolmantena päivänä kärsämöiset kulkivat toisen suuren ympyrän. Tällä kertaa kuitenkin aivan toiseen suuntaan. He näkivät Inarin ja Ivalon, sekä Kaunispään, jonka laelta avautui näkymä kaikkialle. Kaukaisuudessa sade leikki revontulien leikkiä auringon valon puskiessa läpi pilvimassojen. Sade kuitenkin latisti hieman Tessun kokemusta tästä paikasta, se haluaisi nauttia näkymistä ja poroista, kuivin tassuin.

Neljäntenä päivänä Kärsämöiset palasivat takaisin kotiin, väsyneinä, mutta tyytyväisinä vaellukseensa. Ne näkivät paljon uutta ja paljon sellaista, mitä voisi käydä katsomassa joskus uudelleen. 

Lopuksi haluaisimme siteerata erästä viisasta miestä, joka on sanonut kerran, etteivät kaikki harhailijat eivät ole eksyksissä.

– – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – – –
Ja pari kuvaa reissusta, lisää ehkä tulossa joskus:

Kaapo pöhnötti peppu pystyssä juomassa tunturipurosta useampaankin kertaan. Lisäksi paikalla kasvoi runsaasti pumpulimaisia kasveja. Kasvin nimi on jo karannut mielestä. Valaiskaa toki jos satutte sen tietämään!

Kaapo ruukaa aina koiraverkosta huolimatta löytymään taka/etupenkiltä..
Tessu näki paljon uf-uf-ufoja! Eli poroja. Vieläkin se pomppaa auton hidastaessa tarkistamaan, ettei tiella vain sattuisi kulkemaan porotokkaa.

Iso karrhu vs. Poro. Kumpi voittaa, sen päätät sinä!
Ja ihan hirrvee kiire joka paikkaan!