Yearly Archive: 2012

Pada ping!

Onpahan ollut taas pimeää ja märkää. Arki täyttyykin siis kurarallista ja märistä sukista, yöks. Ja pojat on samaa mieltä, odotellaan kovasti maan jäätymistä! Eli toisin sanoen ei hirveästi ole tosiaan ollut päivitettävää, kuviakaan en ole sattuneesta syystä oikein räpsinyt. Katsotaan josko joulukuun ensimmäinen viikko toisi tähän muutoksen! Mutta meilläpä oli erittäin aktiivinen päivä tänään, kerronpa siitä alla.
Saa nauraa – niin minäkin tein.
Klo 13-14 kävimme ystäväni kanssa treenaamassa vähän agilityä. Mukana olivat Tessu, Lotta ja turbo-mummat-10-vee Heta ja Kata. Lähdettiin muistinvirkistykseen treenitauon jälkeen, mutta päätin kuitenkin ottaa harjoiteltavaksi entisiä kompastuskiviä (ratakuviossa esteet 2 ja 3). En tiedä miksi tuota ulkokautta kiertämistä sanotaan, mutta kertokaa te viisaammat. Tessu veti erinomaisesti ihanalla vireellä ja itsekin osasin omasta mielestäni suhteellisen hyvin ohjata, mutta rata oli oma keksimäni, joten valssit sun muut on jotenkin helpompi toteuttaa. Putkien kanssa Tessu jostain syystä takelteli, mutta muutaman toiston jälkeen nekin sujuivat.
Niin ja palkkasin Tessua taas lelulla. Aluksi se veteli tapansa mukaan palkkion saatuaan pitkin rataa korvat kadoksissa… Kun höyryt oli päästelty, saattoi se keskittyä sen verran, että sain huijattua siltä possun takaisin. Tessu ei osaa käskyä IRTI, tai siis osaa mutta silloin kuin herraa itseään huvittaa. Kaapon kanssa ei tuota ongelmaa ollut joten ollaan vähän huulipyöreänä. Monesti jäi agikurssilla viimeinen treenirupeama tekemättä, koska Tessu nappasi lelun leukoihinsa eikä enää osannut luopua siitä. Nami sillä taas ei toimi niin hyvin, no kunhan Tessulla on mukavaa. :)
Klo 17:30 – 18:30 pidimme Urho -nahkan ja Bruno -pehkon omistajien kanssa omat pienet tokotreenit, mukana oli Kaapolainen. Sekin löysi vireensä, vaikka alussa olisi ollut mielenkiintoisempaa tutustua koirakavereihin. Perusasento oli vino, mutta se on oma vikani ja luulen, että saisin sen taas opetettua oikeaksi. Pitäisi vain alkaa taas vaatia oikeaa suoritusta nykyisen “nooh-tuo-nyt-oli-vähän-sinnepäin”. Luoksetulossa Jaana antoi vinkiksi, että kävisin palkkaamassa sitä paikalla pysymisestä. Kaapolla on nimittäin tapana ennakoida / lukea eleistäni milloin aion kutsua sitä luokse.
Pitäisi useammin treenailla ihan vain Kaaponkin kanssa, se näkyy niin nauttivan yhdessä tekemisestä. Tessun kanssa on tullut nyt tahkottua mätsäreissä sun muissa ja Kaapo on jäänyt kotiin nukkumaan tai katsomaan surkeana. Ai niin! Opetin Kaapolle uuden tempunkin, melko nopeasti se tajusi mitä haluan sen tekevän. Nyt ollaan siinä vaiheessa, että Kaapo osaa peruuttaa kolmen askeleen verran. Hieno Murso-pappa :)