Monthly Archive: November 2011

Pomomies

Joskus olemme törmänneet seuraavaan kysymykseen: kumpi koiristanne on pomo? 
Osa epäillee Tessu the Terrierin olevan pomo, koska se on terrierimäisesti kilpavarusteltu todellista kokoaan suuremman koiran luonteella. Tessu haluaakin aina sanoa viimeisen sanan, ja kiistatilanteen jälkeen se on yleensä vielä nyrkit pystyssä uhoamassa uusintaa.
Todellisuudessa vallan valtikkaa taloudessamme pitelee tiukasti tassuissaan leppoisa lassiemme Kaapo. Millainen diktaattori Kaapo sitten onkaan?
Ulkoisesta leppoisuudestaan huolimatta asuu Kaapossa tiukka hallitsija. Ennen kuin alamainen on oppinut kuinka Kaapon kuningaskunnassa käyttäydytään voi valmistautua rautanyrkin lujuiseen, jopa armeijalaatuiseen, kurinpitoon. Kun tavat ovat kunnossa, on kurinpitokin löyhempää ja kaikista rikkeistä ei rankaista. Tällöin kuningas kulkee alamais(t)ensa kanssa.
Hallitsijan työhön kuuluu tietenkin myös alamaisistaan huolehtiminen ja kuten hyvän hallitsijan kuuluukin Kaapo huolestuu heti, jos valtakuntalaisella on jokin hätä. Esimerkiksi Tessua eivät saa muut kiusata (Tessusta esimerkiksi kynsien leikkaaminen on suurta kidutusta). Kaapo muistaa myös aina tervehtiä alamaisensa aamulla ja jakaa hillittyjä suosionosoituksia.

Loppupeleissä Kaapon valtakunnassa vallitsee vain yksi sääntö: Kaikki on poikkeuksetta MINUN, ja vaikka en käytä sitä, se on silti MINUN. Kunnioittakaa sitä.
Salaa Kaapo on silti aikamoinen mammanpoika, joka tykkää Tessusta ja sylissä nukkumisesta – tätä paljastusta ei saa sitten jakaa eteenpäin, siinähän menisi Kaapon koko imago tatuoituna-arpisena-äijänkuvatuksena!
—-
Pojista on muuten tekeillä kuvakirjat ja Tessu on mister Marraskuu aussikerhon kotisivuilla! Käykääpäs vilkaisemassa Tessua hammastikkuineen..

If you catch my Drift

Hyvää tiistaista iltapäivää rakkaat nenäkäs.netin lukijat! Auringon paistaessa ja lämpötilan pysyttellessä yhden asteen nollan alapuolella, päätin taas intoutua raottamaan “Elämää kärsämöisten kanssa”-kirjan sivuja. Tänään luvassa on kertomus siitä kuinka kärsämöiset pystyvät joskus kommunikoimaan täysin ilman sanoja.

Aina ei tarvita pitkiä korulauseita saadakseen asiansa ymmärretyksi. Varsinkin tietyissä elämän hetkissä voi yksi katse tai pelkkä ele kertoa tarpeeksi. Voisi jopa sanoa, että tietyissä tilanteissa sanat ovat yliarvostettuja, vaikka monessa tilanteessa ne voivatkin pelastaa päivän. Kärsämöisten maailmassa nämä pienet vihjeet ja eleet ovat niiden pääasiallista kommunikointia monessa tilanteessa – huolimatta siitä seikasta, että isokärsämöiset ovat myös varsin verbaalisia sieluja. Tämän pikaisen aiheen avauksen jälkeen haluaisin esitellä hieman tapoja, joilla kärsämöiset kommunikoivat kanssamme. Tämä voi auttaa teitä lukemaan eleitä oikein, kun kohtaatte villejä kärsämöisiä.

.::Isokärsämöiset::.
kuva 1. Hienovarainen vihjaus ruuanpuutteesta.

Isokärsämöisille tyypillistä on runsas kuononkäyttö itsensä ilmaisussa. Esimerkiksi ruokaämpärin tökkimisen sekä kahvinkeittimien ja muiden esineiden tiputtelun tarkoituksena on herättää palvelijoiden huomio. Itse asia saadaan ilmaistua ruumiinelekiellä, jota vahvistetaan hiljaisella “Jooh” -hönkäisyllä.
       Myös erilaiset tuijotukset kuuluvat isokärsämöisten vihjailurepertuaariin. Halutun kohteen osoitus katseella tai sen sijainti paikkaan pyrähtely on erittäin yleistä käytöstä. Jos nämä ovat liian hienovaraisia saattavat isokärsämöiset myös lipaista palvelijaa kädestä huomion herättämiseksi.
       Jos siis näet isokärsämöisen tökkivän jotain esinettä ja vilkaisevan esimerkiksi uunin päälle, voitte nopeasti päätellä, että siellä on jotain syötävää. Se on usein isokärsämöisen päätavoite, sillä suureen kokoon liittyy myös suuri ruokahalu.

.::Kääpiökärsämöiset::.
kuva 2. Kääpiökärsämöinen ilmaisee haluaan päästä ulos.

Kääpiökärsämöiset eivät ole aivan niin hienovaraisia non-verbaalisia lahjakkuuksia vaan niiden huomionherätystavat ovat astetta kovempia. Niille tyypillistä onkin kokonaisvaltainen ruumiinkäyttö.
       Esimerkiksi niiden halutessa palvelijoiden tulevan aukaisemaan sille oven se jyskyttää sitä ensin vähäsen, jos palvelijat ovat kuurolla tuulella, ottavat kääpiökärsämöiset vauhtia ja jysäyttävät täydellä painollaan päin niiden tiellä olevaa ovea. Tästä lähtee usein niin luja pamaus, ettei se jää keneltäkään huomaamatta. Ne saattavat myös hyppiä (tyhjässä) ruokakupissaan tai raapia palvelijaansa vaativasti kädestä.
       Jos siis näet kääpiökärsämöisen makaavan ovenraossa, kannattaa arvokkaimmat ovet aukaista ripeästi, sillä ninjapotku on vain ajan kysymys. Pienessä paketissa asuukin suuri ninjamestari.