Monthly Archive: September 2011

Hiekkateiden kutsu

Pojat ovat tässä elementissään – lukuunottamatta sitä seikkaa, että Tessu vihaa paikallaoloa.
On jälleen aika raottaa “Elämää kärsämöisten kanssa”-kirjan sivuja yhden kappaleen verran. Tänään haluaisin kertoa teille eräästä kärsämöisten syystempauksesta, jolloin ne viettävät aikaansa samoillen ja etsien itseään oranssina hohtaevien hiekkateiden, kuivan kangasmetsän ja valkoisen poronjäkälän valtakunnassa.
Eräänä syyskuunpäivänä päätyivät nämä kaksi kärsämöistä jälleen tuttuun metsikköön. Etelän-elävä Tessumme oli tässä metsässä kolmatta syksyä, mutta Kaapo on jättänyt jälkensä näille korkeuksille jo monenmonituista kertaa, voitte varmasti kuvitella kuinka pieni valo syttyy kummankin silmiin innostuksen liekin kasvaessa niiden pienten aivojen tunnistaessa hiljalleen tutut maisemat. 
Samoojat.

Koska samoojamme edustavat omia ala-lajejaan, eivät niiden itsensä löytämiseen käyttämät keinot ole identtisiä. Yritän avata tätä väitettä seuraavilla kuvasarjoilla:

Tessu (kärsämös nuuskumus napolecus)
Kääpiökärsämöisille tyypillistä käytöstä on suurenmoisuutensa korostus ja vauhdinhuuma. Tietenkin kepit kruunaavat näiden sisukkaiden olentojen päivän.

Kaapo (kärsämös nuuskumus wiiximys)
Isokärsämöisille tyypillistä käytöstä on vaeltelu ja äänensä jatkuva availu. Myös erätaitojen kartutus kuuluu näiden samoojien rutiineihin.


Kotiin kärsämöiset palaavat väsyneinä, nälkäisinä ja ennenkaikkiaan valaistuneina. Seuraavan yön ne näkevät unia matkastaan näihin upeisiin maisemiin – samalla ne toivovat hiljaa seuraavan kerran odottavan jo kulman takana.
<< LISÄÄ KUVIA TÄÄLLÄ >>

Matkailu avartaa

Niin syksyn aina vain tunkiessa kylmiä varpaitaan lähemmäs kesän ja talven leikkikenttää, niin kävi myös levottomuus hiljalleen sietämättömäksi kärsämöisten keskuudessa. Ne tiesivät, että oli aika tarttua tuumasta toimeen. Ja kas niin ne pakkasivat kimpsunsa ja kampsunsa (kuten myös pahaa aavistamattomat nenäkäs.netin toimittajat) selkäreppuihinsa aloittaen tunnin kestävän vaelluksensa kohti Tahkovuorta.  
Tervemenoa siis Collieviikonloppuun!

Perille päästyään ne haahuilivat hetken mökkien keskellä etsien  paikkaa, johon laskea kantamuksensa. Pienellä avustuksella oma mökki löytyi ja sen sisällä odotti Eino – the junior nenäkäs. Kaapo oli ällistynyt, eikö enää voi mennä mihinkään ilman, että törmää näihin terävähampaisiin junioreihin? Tessu sen sijaan oli innoissaan – ei suinkaan vain uudesta tuttavuudestaan vaan myös sen kleptomaanista puoliskoa kihelmöi mukavasti lelujen ja herkkujen paljous Einon huoneessa. Sinne se eksyisi vielä monen monituista kertaa… jopa oven ollessa suljettu. Mökissä majaili myös Väinö, jonka kanssa Kaapo vähän päätti pullistella. Mutta tästäkin selvittiin naarmuitta. Kärsämöiset saivat yläkerran kokonaan omakseen, sillä oli tapahtunut viimehetken peruutus. Tessu kuitenkin epäilee, että sen suurtakin suurempi ja hurjaakin hurjempi maine oli kiirinyt sen edelle. Kumpi on totta, sitä on vaikea sanoa, se jääköön meidän omaan harkintaamme.

Leirin aikana pääsivät kärsämöiset kokeilemaan PK-hakua ja Tessu myös agiliitoa (kuvia näette tämän kirjoituksen lopussa) ja varsinkin Tessu ryhdistäytyi edukseen kummassakin lajissa. Yksi maalinaisista nauroi, että Tessun etenemistä oli hauska katsoa sillä se näkyy – ei näy – näkyy. Kaapokin innostui yllättävän paljon lajista, vaikkei se vieraiden ihmisten ylinystävä oikein olekaan. Ruoka on sillä hyvä moottori ja motivaattori. :) Lauantai-iltana kuuntelimme Reijo Tuovisen esitelmää collieista, niin luonteesta kuin rakenteestakin. Tällä välin Kaapo oli pitänyt mökkiä hereillä mölinöillään… ja mölinän aiheuttajaksi luultiin Tessua. Nenäkäs.net pahoittelee aiheuttamaansa mölyhaittaa!

Kaiken kaikkiaan viikonloppu oli oikein antoisa tulevaisuuden suunnitelmia kannalta ja kärsimöiset pääsivät vähän ihmisten ilmoille! Pelkkää plussaa siis – voitte siis odottaa kärsämöisiä myös seuraavalle leirille.
Teitä on varoitettu.